Tällä viikolla seisoin bussissa kahden noin 55-65 vuotiaan naisen takana. Ilmeisesti naiset olivat tuttuja ja viime kerrasta oli aikaa kun olivat nähneet. Toinen heistä kertoikin miehestään ja että kuinka tämä on todella sairas ja joutuu olemaan hoitolaitoksessa, itse kun joutuu olemaan vielä työelämässä. Miehellä ilmeisesti altzhaimeria ja jotain muuta mitä ei vielä ole pystytty diagnosoimaan. Kuulemma vuodessa mennyt niin huonoon kuntoon, ettei pääse edes ylös lattialta jos on sinne kaatunut. Toinen naisista tietenkin kauhisteli asiaa ja oli pahoillaan, mutta itseä jäi mietityttämään enemmän se että nainen kertoi miehensä olevan ”vain” 67 vuotias. 67 vuotias!? Eläkkeelläkään ole kerinnyt montaa vuotta olla kun sairaus on tullut ja vienyt, parhaat vuodet elämästään viettänyt töissä. Harvemminhan kai huonokuntoisuus ja sairaudet iskevät ihan niin nuoreen vanhukseen, mutta mitäs jos itselle kävisi samoin? Harmittaisi suunnattomasti se ettei elämässä ole muuta kerinnyt tekemään kuin töistä ja sitten kun ansaidut eläkepäivät ovat ajankohtaiset menisi vaikka muisti..

Nykypäivänä varhaiseläkkeelle voi jäädä 63 vuotiaana mutta yleinen eläköitymisikä on 65. Vanhemmaksikin tietysti saa jatkaa jos siltä tuntuu, mutta kukapa tahtoisi ainakaan kokopäiväisesti? Itse havahduin tästä kuulemastani keskustelusta sen verran, että aion kyllä nauttia elämästäni myös näinä ”parhaimpina” vuosinani. Töitä aion toki tehdä, mutta jos työttömyys taas joskus uhkaa aion todellakin nauttia siitä ajasta jolloin kerkeän tekemään kaikkea muuta kuin sitä työtä.

Naisten keskustelusta paljastui myös se että heillä on 2 lasta joista tytär vielä käy isäänsä katsomassa, mutta poika ei kuulemma enää pysty menemään. Tämä on todella harmillista! Jollain tapaa osaan kyllä ”kompata” poikaa, sillä olin melkein 7 vanha kun isäni ajoi pahan kolarin. Aivotoiminta oli vähän niin ja näin, äitini oli ainut kenet hän muisti. Siskoni oli tuolloin 12 vuotias ja pikkuveljeni 2. Itse en ainakaan silloin osannut ajatella asiaa, mutta toki näin jälkeenpäin harmittaa muistaa tuollainen asia. Kävimme kuitenkin monesti häntä sairaalassa katsomassa.

Ah, taas meinataan eksyä aiheesta :D mutta siis on todella harmillista että nykypäivänä ei tunnuta osaavan arvostaa omia vanhempiaan. Ei käydä katsomassa, oli sitten paikkana sairaala tai oma lapsuuden koti. Ei sillä että näin olisi pakko tehdä, mutta itse en ainakaan kehtaisi jättää äitiäni oman onnensa nojaan kun hänestä vanha tulee. Mieleen muistuikin uutinen kuinka lähellä lapsuuden kotipaikkaa oli vanhus löydetty muumioituneena asunnostaan. Uutisen mukaan hän oli ollut siellä jopa yli vuoden! C'moon kuinka kukaan ei vuoden aikana kaipaa omaa äitiään, ja jos tuntuu että jokin on hullusti niin tarkista asiaa!

Nyt kyllä rupeaa kiukuttamaan siihen malliin, että taidan jättää kirjoittamisen aiheesta tähän ja siirtyä parvekkeelle tupakille...

-chokmintt

Ps. Pitäkää huoli perheestänne, aina!

 

Kyllä kuntoilu ilmeisesti lisää kuntoilua :D. Viime- ja tällä viikolla olen nostanut viikkotavoitettani neljään tuntiin edellisen kolmen sijaan, lähinnä siksi että olen aloittanut myös zumbaamaan. Tavoitteet meni viime viikolla jopa 1,5 tuntia yli ja tällä viikolla tähän (keskiviikkoon) mennessä olen liikkunut 97% tavoitteesta. Hurjaa! Mielikin on pysynyt keveänä verraten viimeviikkoiseen ahdistukseen ja jopa ruokapuolellakin ollaan pysytty aisoissa. Osasyy hyvään mielentilaan oli kyllä se kun maanantaina puhelin soi ja pyydettiin työhaastatteluun. Vihdoin! Onhan niitä hakemuksia kyllästymiseen asti rustailtukin. Huomenna olen menossa vielä kyseiseen firmaan ”näytille” ja toivottavasti paikka siitä aukeaa.

Viime viikolla painoni oli noussut kilon, mikä osaltaan masensi mutta tänä aamuna kun kävin puntarilla oli hupsista keikkaa kolme kiloa lähtenyt! Tavoite olisi kyllä käydä vain kerran viikkoon puntarilla, mutta kiusaus vei voiton ja hyvä niin. Paljon olen uutta puhtia saanut painonpudotukseen kun tuloksia on alkanut näkymään jo näin alussa. Että omalta osaltani ainakin voin suositella osittaista nutrausta (www.nutrilett.fi). Kunhan vaan saa pidettyä ”normaalit” ruoat myös vähäkalorisina/terveellisinä. Mittari siis näytti nyt 61kg (aamupaino) ja jos sunnuntaihin mennessä päästään 60kg tai alle ajattelin kyllä palkita itseni kana kotzonella <3 Olen nimittäin jo viikon haaveillut kyseisestä pitsasta ja pahoin pelkään että pian se tulee uniin asti :D

 

Olen nyt huomannut että tämä bloggaaminen on mennyt vähän päiväkirjamaiseen suuntaan. Tarkoitus tämä ei ole ollut ja koitankin jatkossa ottaa enemmän kantaa esim. ajankohtaisiin uutisiin. Kävijöitä on kuitenkin jonkun verran aina ollut ja kiva niin! Mukavaa että porukka jaksaa lukea myös henkilökohtaiseen elämään liittyviä tunteen purkauksia. Kommentteja toki kaipaisin enemmän, mutta luulen niitä satelevan sitten jonkin verran kun paneudun niihin ajankotaisiin aiheisiin!

 

 

 

-chokmintt

 

 

Ps. Kommentointi on ainakin vielä tällä hetkellä tarkistuksen alaisena, sillä nettikirjoittelua en ole ennen harrastellut. Täten ei ole myöskään tietoa kuinka paljon ihmiset tykkää törkyä kirjoitella. Vastaan voi toki aina sanoa, mutta arvostaisin kunnon perusteluja enkä pelkkää morkkaamista.

"Ahdistus on mielentila jonka jokainen kokee jossain vaiheessa elämäänsä. Ahdistus on usein lyhytaikaista, mutta pitkittyessään voi laukaista masennuksen."

 

Näin luin jostain kun googletin ahdistus. Jonkin verran myös vinkkejä löytyi, mutta mitä jos omaan ahdistustilaan on vaikea vaikuttaa? Itseäni on ahdistanut nyt reilu pari viikkoa, johtuen suurimmaksi osaksi pitkittyneestä työttömyydestä ja sitä seuranneesta taloudellisista vaikeuksista. Tähän on erittäin hankala vaikuttaa sillä en voi ketään pakottaakaan ottamaan itseäni töihin, hakemuksia olen kyllä rustannut jo ihan kyllästymiseen asti.

Ongelmaksi tämän tuli oikeastaan vasta siinä vaiheessa kun koin että oli saatava pää sekaisin, onneksi lääkekaapista ei mitään ”mielenkiintoista” löytynyt. Ja ei älkää käsittäkö väärin, en ole mikään nappinarkkari. Viinaa, tupakkia ja silloin tällöin kannabista viihde käytössä jos sattuu olemaan. Viikonloppu oli ja meni, perjantaina turrutin aivot viinalla. Lauantai menikin poltellessa, miettien syntyjä syviä ja katsoen elokuvia. Nyt sunnuntaina olo on taas inhottava. Muutaman drinkin olen juonut, ahdistaa niin pirusti. Eihän se mikään tekosyy juomiselle tai polttelulle ole, tuntuu vaan ettei ole voimavaroja ”torjua” hetkeksi helpottavia aineita. Toivottavasti saan pidettyä itseni viikolla poissa pahoilta teiltä.

 

Ehkä vähän karkasin aiheesta, mutta siis ahdistus vai pitäisikö sitä puhua jo jonkin asteisesta masennuksesta. En ole varma mikä sen laukaisee, mutta aina iltaa kohti olo huononee vaikka aamulla ja päivällä ei tuntuisi olevan mikään. Tämä pitempi ankea olotila on myös työntänyt ajatukset asioihin joista normaalisti jaksaisi ehkä korkeintaan päivän tai pari olla pahalla päällä. Esimerkiksi että tuntuu etten ole saanut mitään aikaiseksi mistä voisi olla ylpeä. Koen itseni saamattomaksi ja osittain jopa huonoksi ihmiseksi. On se jännä miten pitkittynyt työttömyys voi ihmiseen vaikuttaa..

Päivä kerrallaan sitä on kai otettava, vaikka tuntuu välillä että voisi nukkua vaikka viikon putkeen.

 

 

-chokmintt

 

Viime vuosina on tullut jojoiltua painon kanssa, laihdutus ei jaksa kiinnostaa ja liikunta harrastukset ovat kalliita. Painoa on tullut melkein kymmenen kiloa lisää ja se jos mikä ahdistaa! Ennen olin luonnostaan hoikka/normaali vartaloinen, eikä paino juurikaan heilunut. Jos painoa tuli, oli se helppo pudottaa lähes huomaamatta. Iän karttuessa näköjään painonpudotus on tullut hankalammaksi ja varsinkin kun olen luonteeltani ”kaikki mulle heti nyt”, innostus yleensä loppuu lyhyeen kun tuloksia ei tunnu tulevan.

Viime kuukausien aikana on ollut melkeinpä pakko innostua liikunnasta enemmän. Koiraltani leikattiin noin vuosi sitten pallit ja leikkauksen jälkeinen ruokinta on epäonnistunut, eli kiloja tuli koirallekin aika mojovasti. Tavoitteeksi otin tietysti ruoan säännöstelemisen ja min. kolme tuntia reipasta liikuntaa per viikko. Määrän ajattelin olevan sopiva sillä olimme molemmat aikamoisia sohvaperunoita, mutta alkukankeuden jälkeen päästiin usein tavoitteen yli helpostikin. Pyry on nyt onneksi jo lähellä omaa ihannepainoaan, mutta minä yhtä pullea kun ennemminkin :D

 

Viime viikkoina olen sitten yrittänyt remontoida omaa syömistä. Vähentämällä hiilareita ja lisäämällä proteiinipitoisia ruokia. Kasviksia ja salaatteja olen ollut aina huono syömään, mutta yrittänyt lisätä näitä jopa vähän väkisin. Retkahduksia on sattunut useita, varsinkin jos tulee juotua viikonloppuna on kynnys roskaruokaan todella matala. Viime viikolla kun olin kipeä, söin myös vähän miten sattuu enkä liikkunut juuri ollenkaan. Varmaankin tästä johtuen n. kuukauden aikana vaivalla tiputtamani 3 kiloa tulivat bumerangina takaisin ja ahdistus on suurta.

Tänään otin taas itseäni niskasta kiinni, kun kauppaan menin ja ostin suurimmaksi osaksi dieetti ruokaa. Löysin myös Nutrilett ateriankorvike patukan, oli muuten yllättävän hyvän makuista verrattuna patukoihin jotka mainostavat suurella proteiini määrällä. Ajattelinkin nyt kokeilla osittaista nutraamista. Patukan kyljessä lukee että korvaamalla 2 ateriaa Nutrilett-ateriankorvikkeilla painon pitäisi alkaa pudota. Noh, se jää nähtäväksi. Tänään innostun myös uudestaan zumbasta, itselläni on aikoinaan ladattu dvd joista toinen ohjelma n.45min ja toinen pika 20min. Tavoitteena olisi alkuun 2-4 kertaa viikossa lenkkeilyn lisäksi treenata tuo 45 min (joka ilmeisesti on kyllä enemmän askelten opettelu video, mutta hiki tästäkin pintaan tuli) ja myöhemmin jatkaa tuolla lyhyemmällä sekä koittaa ladata uusia dvd julkaisuja ettei vaan heti pääse kyllästymään!

 

Tavoitteena olisi pudottaa nyt huhti-toukokuun aikana 5-8 kiloa, mikä riittäisi hyvin bikini kuntoon pääsemiseksi ;) Tuloksia odotellessa muille liikunnasta ja laihdutuksesta kiinnostuneille sivusto → www.heiaheia.com ← jossa on hyvä pitää kirjaa liikkumisesta ja painosta.

 

 

-chokmintt

 

Ps. Vinkkinä niille jotka laihduttavat, mutta haluavat silloin tällöin myös alkoholin kanssa läträtä: Vaihda siideri/lonkero/olut kirkkaisiin viinoihin ja likööreihin. Itse totesin hyväksi esim. Pramia päärynälikööri + kivennäisvesi (ei maustettu) + kaloriton omenapäärynä mehutiiviste. Todella raikas ja varmasti vähäkalorisempi kuin olut jota itse ennen tykkäsin juoda :)

Olen aina ollut tosi huono kirjoittamaan tai lähinnä tuottamaan tekstiä. Siksi ehkä tämä bloggaaminenkin on omanlaisensa haaste. Päiväkirjojakaan nuorempana ei tullut kirjoitettua muutamaa sivua enempää. Aiheet (ja kiinnostus) loppui tai sitten mun elämä teininä oli vain tylsää :D Lukiossakin esseiden kirjoitus oli täyttä tuskaa. Ja jo nyt parin artikkelin jälkeen iski tyhjä olo, että mistäs sitä nyt sitten seuraavaksi kirjoittaisin. Uutisiakin koitin selailla jos sieltä jokin kiinnostava aihe löytyisi. Päädyin nyt kuitenkin sitten kertomaan vähän omasta koirastani.

 

Pyry vuonna 2006, rengaslelu oli parhain :)
 

Pyry haettiin marraskuussa 2005 Ilmajoelta läheltä Laihian rajaa. Tai oikeastaan olimme silloisen poikaystäväni kanssa vain menossa katsomaan vahinkopentuetta, mutta saman tien sieltä yksi söpöläinen jäi matkaan. Emä oli norjanharmaa hirvikoira jota joku kulmakunnan casanova oli käynyt paukuttamassa. Omistaja veikkasi lähellä asuvaa kultaista noutajaa isäksi, sillä se oli usein nähty karkuteillä juoksentelemassa.

Pentueessa oli 2 norjanharmaan väristä, yksi vaalean ruskea ja yksi musta pentu. Kiinnostuin ensin vaaleanruskeasta, mutta käteen jäi lopuksi kaikkein nössöin musta pentu. Kotimatkalla kävi kyllä heti köpelösti sillä pentu oksensi suoraan syliini :D Ensimmäisiä kertoja eläinlääkärissä vieraillessa oli lekuri kyllä sitä mieltä ettei koirassamme kyllä kultaista noutajaa ole. Vahvimmaksi isä vaihtoehdoksi veikkasi saksanpaimenkoiraa tai vastaavaa rotua. Vielä tänä päivänäkään ei kyllä varmaa tietoa ole ja harmittaakin kun en ole yrityksistä huolimatta löytänyt Pyryn sisaruksia mistään. Olisi mukava nähdä minkä näköisiä niistä on tullut ja olisi varmaan helpompi veikatakin isän rotua jos joku niistä olisi esim. juuri enemmän seefferin näköinen.
 

Pyry kesällä 2013
 

Kahdeksaan vuoteen mahtuu kyllä kaikenlaista kommellusta. Parhaiten on ehkä jäänyt mieleen karkailut joita Pyry ”harrasti” parin vuoden ikäisenä. Aina sai olla sydän syrjällään että nytkö se on auton alle jäänyt, mutta onneksi aina vahingoittumattomana palasi itse kotiin. Toinen mikä on vahvasti mielessä on tuhoamiset. Tätä vaivaa kestikin useita vuosia, aina oltiin roskiksia penkomassa, sohvaa maistamassa ja kerran jopa oli syönyt koulupäivän aikana kyprokki seinän kulmauksesta ison palan :D Myös protestointi oli kovaa nuorempana, pissejä löytyi lattialta monesti vaikka täysin sisäsiisti oltiin oltu n. 8kk jälkeen.

Parhaiten on kuitenkin jäänyt mieleen ihmisen joka pitää eläimistä ja jolla on oma lemmikki (minä siis) keskustelu sellaisen ihmisen kanssa joka ei niin hirveästi eläimistä välitä eikä tällä ole lemmikkiä koskaan ollutkaan (siskoni). Olin siis siskoni tyttären viisivuotis syntymäpäivillä käymässä ja puhelin että on aika vaikea saada vuokra asuntoa kun on koira. Tähän siskoni topakasti vastasi että myy koira pois. Itse tästä vähän loukkaannuin ja tulistuin, sanoinkin sitten että hän ei ehkä ymmärrä kuinka tärkeä Pyry minulle on. Esimerkkinä sanoin myös, että myisikö hän tyttärensä (jonka syntymäpäivillä olin ja joka on saman ikäinen kuin koirani) jos tulee jotain ongelmia? Että Pyry on minulle yhtä tärkeä kuin hänen omat lapsensa hänelle. Kieltämättä kyllä veti sisko hiljaiseksi, mutta taisi ainakin tajuta!

 

Tänä vuonna vanhus täyttääkin sitten jo 9 vuotta. Hurjan nopsaa on aika kulunut, mutta onneksi ei ainakaan vielä näytä hurjia vanhenemisen merkkejä. Yhtä pirteä on vieläkin niin kuin nuorempana, mutta järkeä päähän on onneksi saatu :D Kuvia tässä muutama ja jos enemmän tahtoo nähdä niin löytyy herralta profiili petsiestä http://www.petsie.fi/pets/1160-pyry-sekarotuinen

 

Kommentoi jos lisää tietoa haluat tai vaikka satut tietämään Pyryn sukulaisista jotain! Myös artikkeli ehdotuksia otetaan vastaan, ettei tämä bloggaaminen nyt heti alkuun tyssäisi :)

 

-chokmintt