Kerroinkin jo aikaisemmin että olen työtön ja itse asiassa olen ollut työtön jo jonkin aikaa. Pian alkaa jo työttömyyden puolivuotispäivä kilkutella ovella. Ei siinä ettenkö tahtoisi töitä tehdä, nykypäivänä työt vaan tuntuu olevat kiven alla. Suhteillakaan ei töihin pääsy onnistu, sillä ulkopaikkakuntalaisena tänne Tampereelle töiden perässä muutama vuosi sitten muutin. Tosin ei niitä kuuluisia ”suhteita” kotikonnuillakaan ollut.

Ehkä on paras aloittaa alusta

Aikoinaan ammattikoulussa kouluttauduin täysin väärälle alalle työllisyyden kannalta. Graafinen ala on toki houkutteleva, mutta työelämässä ei pärjää kuin harvat. Joskus uutisoitiinkin että kulttuuri ja taide alalla on suurin työttömyysaste ammattialoista, uutista en nyt tähän hätään enää löytänyt. Koulujen jälkeen kuitenkin päädyiin teollisuus alalle töihin. Työtä luvattiin aina pätkissä, kolme kuukautta kerrallaan. Yhtä pötköä töissä olin, mutta muistaakseni taidettiin jopa 4 eri sopimusta jatkosta tehdä tuona aikana. Raastavinta tässä oli se että nuorena henkilönä ei pystynyt yhtään suunnittelemaan elämäänsä pidemmälle, kun ei takeita töistä ollut. Olin toki onnellinen että olin edes töihin päässyt, vaikka kokemusta kyseiseltä alalta ei ollut ollenkaan.

Kyseisessä firmassa myös työn päättyminen oli mielestäni törkeästi hoidettu. Viimeisimmän kolmen kuukauden pätkän loppupuolella, ei kukaan vaivautunut ilmoittamaan että työpanokselleni ei ole enää tarvetta. Itse noin kolmea päivää aikaisemmin ennen sopimuksen loppumista, kävin pomolta kysymässä tilanteesta ja vaivoin sai mongerrettua että osaltani työt ovat loppu. Kyse siis hyvinkin tunnetusta ja suurehkosta suomalaisesta teollisuus firmasta, joten oman ajatuksen kulun mukaan heillä olisi resursseja ja osaamista hoitaa tällaiset asiat ”nätisti”.

Paniikkihan sinä iski, mutta onneksi löysin saman tien uuden paikan johon pääsin suoraan vuokrafirman haastattelun jälkeen. Työ oli mukavaa ja porukkakin reilua, joskin täälläkin työtä vain pätkissä tarjolla. Työt alkoivat hiipua, jolloin rupesin miettimään suuremmalle paikkakunnalle muuttoa ns. työn takia. Kun sopimustani ei taaskaan jatkettu vaikka kehuja työnteosta ja ahkeruudesta sainkin paljon, päätin muutosta Tampereelle.

Alku oli ehkä elämäni synkintä aikaa. Ketään en tuntenut entuudestaan, rahaa ei ollut mihinkään ja työttömyyskin kesti viisi kuukautta. Ihmeen kaupalla pääsin taas tuotanto hommiin ja työt kestivätkin lähes kaksi vuotta. Määräaikaisen sopimuksen loppupuolella tuli ongelmia työnantajan kanssa (vuokrafirma) ja työpaikallakin oli kesästä asti ollut niin hiljaista, että ihme kun ovat minut sopimuksen loppuun asti (29.11.2013) pitäneet. Vaikka ainahan niissä porsaanreikä on ihmisen ulos potkimiseksi.

Vastauksen tähän sain lähimmältä esimieheltä, että kun olen ollut heillä niin hyvä työntekijä ei haluttu tehdä ”paskasia” ja jos tämä lama tästä hellittää olen tervetullut takaisin töihin. Itse siis työpaikalla totesin että voisin jatkaa heille työskentelyä, mutta en kyseisen vuokrafirman kautta. Tuosta ongelmasta vuokrafirman kanssa kerron ehkä joskus sitten erikseen, on meinaan aika pitkä tarina!

Työttömyys, mikä kirosana >:(

Ja nyt päästäänkin takas artikkelin alkuun. Rutkasti olen hakemuksia lähettänyt, viime kuussakin 15 eri työpaikkaan. Eli hakemus on periaatteessa lähtenyt menemään joka toinen päivä, siltikään ei ole töitä kuulunut ei näkynyt. Nirsoilustakaan ei pitäisi olla kyse, tuotantotöistä asiakaspalveluhommiin ja jopa niihin kuuluisiin ”paskaduuneihin” olen hakenut. Oma autokin olisi käytössä, että sekään ei rajoita työssäkäyntiä.

Eilen sitten googlettelin noita työttömyys asteita ja hieman kyllä järkytyin. Mutta osaksi ehkä löytyi syy myös henkilökohtaiseen työttömyyteeni, sillä työttömiä on tänä päivänä paljon!

Yle uutisoi 21.1.2014 että Pirkanmaan maakunnassa oli joulukuun lopussa yli 35 500 työtöntä työnhakijaa. Lukuun on laskettu myös lomautetut. Se tarkoittaa, että Pirkanmaan työttömien määrä on noussut vuodentakaisesta viidenneksellä. Erityisesti alle 25-vuotiaiden nuorten ja pitkäaikaistyöttömien tilanne on huolestuttava.

Maakunnan työttömyysprosentti on nyt 14,8, kun koko maan luku on pari prosenttiyksikköä alempi. Pirkanmaalla työttömyys on nyt samalla tasolla kuin vuoden 1998 heinäkuussa. Tampereella on korkein työttömyysaste Pirkanmaasta. Prosenttiluku on kivunnut jo yli 17:n. Tampereen työttömyysaste oli koko maan 20 suurimman kaupungin vertailussa jaetulla neljännellä sijalla. Edelle menivät Kotka, Jyväskylä ja Lahti.

Tänään (4.4.2014) mol.fi sivuilla oli Pirkanmaalla tarjolla 14 531 työpaikka. Hankalaksi tilanteen tekee vielä se että ainakin omalla kohdallani tarjottujen paikkojen määrä on paljon pienempi, sillä eihän minulla kokemusta/koulutusta ole johto-, muu asiantuntemus-, tai esimerkiksi ihan vain hoiva alan töistä. Kouluihinkin olen yrittänyt päästä, viimeisimpänä aikuiskoulutuspuolelle sairaanhoito alalle jonka pääsykokeesta maksoin yli 50e ja hakemukset lähti tässä keväällä myös ammattikorkeakouluihin (taas). Tällä alalla tuskin valmistumisen jälkeen olisi korkeaa työttömyyden vaaraa, mutta ainakaan aikuiskoulutus puolelle en päässyt. Sinne hakijoita oli yhteensä yli 450 ja muistaakseni noin 40 henkilöä otettiin opiskelemaan.

Uudempaa tieto koko maan tilanteesta tarjoaa taloussanomat (päivätty 25.3.2014). Tilastokeskuksen mukaan työttömien määrä kohosi 241 000:een, mikä on 10 000 enemmän kuin vuosi sitten.

Työttömyysaste kohosi 9,1 prosenttiin viime vuoden helmikuun 8,7 prosentista. Työttömyys lisääntyi kaikkialla Suomessa. Eniten työttömyys kasvoi Uudellamaalla, Kainuussa, Pirkanmaalla ja Keski-Suomessa.

Periksi ei toki anneta, hakemuksia aion jatkossakin rustata mahdollisimman paljon. Mutta jos töitä ei kuulu, aion myös tehdä sen mitä varmasti työssä käyvät ihmettelevät ja paheksuvat. Aion nimittäin nauttia täysin rinnoin ”vapaasta” kesästä!

-chokmintt

Lähteet:

http://yle.fi/uutiset/nuorisotakuu_ei_pure_pirkanmaalla_nuorten_tyottomyys_jatkaa_kasvua/7042792

http://www.taloussanomat.fi/tyomarkkinat/2014/03/25/tyottomyys-paheni-91-prosenttiin/20144215/12