Olen aina ollut tosi huono kirjoittamaan tai lähinnä tuottamaan tekstiä. Siksi ehkä tämä bloggaaminenkin on omanlaisensa haaste. Päiväkirjojakaan nuorempana ei tullut kirjoitettua muutamaa sivua enempää. Aiheet (ja kiinnostus) loppui tai sitten mun elämä teininä oli vain tylsää :D Lukiossakin esseiden kirjoitus oli täyttä tuskaa. Ja jo nyt parin artikkelin jälkeen iski tyhjä olo, että mistäs sitä nyt sitten seuraavaksi kirjoittaisin. Uutisiakin koitin selailla jos sieltä jokin kiinnostava aihe löytyisi. Päädyin nyt kuitenkin sitten kertomaan vähän omasta koirastani.

 

Pyry vuonna 2006, rengaslelu oli parhain :)
 

Pyry haettiin marraskuussa 2005 Ilmajoelta läheltä Laihian rajaa. Tai oikeastaan olimme silloisen poikaystäväni kanssa vain menossa katsomaan vahinkopentuetta, mutta saman tien sieltä yksi söpöläinen jäi matkaan. Emä oli norjanharmaa hirvikoira jota joku kulmakunnan casanova oli käynyt paukuttamassa. Omistaja veikkasi lähellä asuvaa kultaista noutajaa isäksi, sillä se oli usein nähty karkuteillä juoksentelemassa.

Pentueessa oli 2 norjanharmaan väristä, yksi vaalean ruskea ja yksi musta pentu. Kiinnostuin ensin vaaleanruskeasta, mutta käteen jäi lopuksi kaikkein nössöin musta pentu. Kotimatkalla kävi kyllä heti köpelösti sillä pentu oksensi suoraan syliini :D Ensimmäisiä kertoja eläinlääkärissä vieraillessa oli lekuri kyllä sitä mieltä ettei koirassamme kyllä kultaista noutajaa ole. Vahvimmaksi isä vaihtoehdoksi veikkasi saksanpaimenkoiraa tai vastaavaa rotua. Vielä tänä päivänäkään ei kyllä varmaa tietoa ole ja harmittaakin kun en ole yrityksistä huolimatta löytänyt Pyryn sisaruksia mistään. Olisi mukava nähdä minkä näköisiä niistä on tullut ja olisi varmaan helpompi veikatakin isän rotua jos joku niistä olisi esim. juuri enemmän seefferin näköinen.
 

Pyry kesällä 2013
 

Kahdeksaan vuoteen mahtuu kyllä kaikenlaista kommellusta. Parhaiten on ehkä jäänyt mieleen karkailut joita Pyry ”harrasti” parin vuoden ikäisenä. Aina sai olla sydän syrjällään että nytkö se on auton alle jäänyt, mutta onneksi aina vahingoittumattomana palasi itse kotiin. Toinen mikä on vahvasti mielessä on tuhoamiset. Tätä vaivaa kestikin useita vuosia, aina oltiin roskiksia penkomassa, sohvaa maistamassa ja kerran jopa oli syönyt koulupäivän aikana kyprokki seinän kulmauksesta ison palan :D Myös protestointi oli kovaa nuorempana, pissejä löytyi lattialta monesti vaikka täysin sisäsiisti oltiin oltu n. 8kk jälkeen.

Parhaiten on kuitenkin jäänyt mieleen ihmisen joka pitää eläimistä ja jolla on oma lemmikki (minä siis) keskustelu sellaisen ihmisen kanssa joka ei niin hirveästi eläimistä välitä eikä tällä ole lemmikkiä koskaan ollutkaan (siskoni). Olin siis siskoni tyttären viisivuotis syntymäpäivillä käymässä ja puhelin että on aika vaikea saada vuokra asuntoa kun on koira. Tähän siskoni topakasti vastasi että myy koira pois. Itse tästä vähän loukkaannuin ja tulistuin, sanoinkin sitten että hän ei ehkä ymmärrä kuinka tärkeä Pyry minulle on. Esimerkkinä sanoin myös, että myisikö hän tyttärensä (jonka syntymäpäivillä olin ja joka on saman ikäinen kuin koirani) jos tulee jotain ongelmia? Että Pyry on minulle yhtä tärkeä kuin hänen omat lapsensa hänelle. Kieltämättä kyllä veti sisko hiljaiseksi, mutta taisi ainakin tajuta!

 

Tänä vuonna vanhus täyttääkin sitten jo 9 vuotta. Hurjan nopsaa on aika kulunut, mutta onneksi ei ainakaan vielä näytä hurjia vanhenemisen merkkejä. Yhtä pirteä on vieläkin niin kuin nuorempana, mutta järkeä päähän on onneksi saatu :D Kuvia tässä muutama ja jos enemmän tahtoo nähdä niin löytyy herralta profiili petsiestä http://www.petsie.fi/pets/1160-pyry-sekarotuinen

 

Kommentoi jos lisää tietoa haluat tai vaikka satut tietämään Pyryn sukulaisista jotain! Myös artikkeli ehdotuksia otetaan vastaan, ettei tämä bloggaaminen nyt heti alkuun tyssäisi :)

 

-chokmintt